Piipahtus 90-luvun lopulla

Tein tuossa hetki sitten kävelylenkin Tampereen keskustassa ja huomasin, että valtava osa keskustaan liittyvistä muistoista sijoittuu juurikin 90-luvun lopulle, jolloin ramppasin keskustassa lukiossa päivittäin. Muun muassa Vikkuloiden sijainnit ovat edelleen muistissa, vaikka vanhentuneiden halpojen suklaapatukoiden luvatut laarit ovat enää muisto vain. Viimeiset melkein viisitoista vuotta onkin sitten kulunut pääasiassa Hervannan huudeilla.

Toki joukosta löytyi jotain uuttakin (silta alarannassa) ja autonrengastaidetta Ratinan stadionin kupeessa...

Niagarassa kävin äitin kanssa katsomassa Kaurismäen Juhan. Taisipa siinä vuosi tai pari vierähtää välissä, kun seuraavan kerran siellä katseltiinkin Pahaa verta :).

 Jotenkin suo suosikkitalot keskusta-alueella ei ole sieltä uusimmasta päästä.

 Ok, ei kaikki muistot niin vanhoja ole, häät yhdeksän vuotta sitten vietettiin tässä hyvinkin lähellä...

 Koskenrantaan mahtuu myös koko kirjo lukioväen kirmailuista, teekkarikasteeseen jne.

 Nykyään on tullut enemmänkin jäätyä. Ennen tuli lähdettyäkin.

Paitsi kesällä mennään taas. Tällä kertaa nokka kohti pohjoista. Saas nähdä mitä sieltä löytyy.

Disneylandissa koko rahan edestä

Disneylandiin menemisestä oli puhuttu pitkään ja sunnuntaina päivä vihdoin koitti. Alunperin metsästimme hyvää säätä eli aurinkoista ja lämmintä, mutta alensimme kriteereitä siihen, että ei nyt niin kauheasti olisi luvattu sadetta ja pääsimme lopulta lähtemään... Keli olikin lopulta ihan hyvä, ei liian kuuma ja vettäkään ei tullut. Päinvastoin aurinko pilkisteli toisinaan meitä tervehtimään.

Edellisenä iltana sovimme, että noustaan heti kun herätään, että ehditään pelipaikalle heti aukeamisaikaan. Jouduimme kuitenkin vetämään sanat takaisin, kun ensimmäinen sankari nousi jo puoli seitsemältä ja puisto aukesi vasta kymmeneltä. Yhdeksän aikaan oltiin lähtövalmiita ja pistettiin navigaattori ohjaamaan meidän perille. Aika pian teiden varsille ilmestyi myös Mikki Hiiri-tauluja ohjaamaan oikeaan suuntaan.

Ekana suunnattiin Fantasylandiin, koska siellä tuntui olevan eniten tarjottavaa pikkuhurvittelijoille. Pari veneajelua olikin sellaisia, mihin päästiin koko perheen voimin. Rattaat vaan parkkiin ja ihmettelemään. Roope otti potskissa myös pienet huikat.

Toisessa veneajelussa oli kerättynä pikkumaisemia eri saduista.

Muissa laitteissa käytiin vuorojaolla ja siinähän se päivä kuluikin, kun yhteen laitteeseen piti aina jonottaa noin puolituntia tai enemmänkin. Välissä naposteltiin pähkinöitä, rusinoita, keksiä, popcornia, karkkia ja tietysti hattaraa ja yksi "kunnon ruokakin" syötiin kun vedettiin hampurilaisateriat. Ihme, että tuollaisella ruualla jaksettiin koko päivä, mutta kai se tasainen tankkaus toimi.

Päivän aikana Disney Parkissa järjestettiin pikku kulkueita tasatunnein, jossa muutama hahmo tanssi ja vilkutteli junan kyydissä ja seitsemän aikaan tarjoiltiin pidempi kulkue, jossa tuli prinsessoita ja muuta väkeä kärryjen täydeltä imelän Disneylandin 20-vuotisrallin säestämänä.

Klo 19 juhlakulkue

Tässä vaiheessa meidän väki oli vielä aika hyvässä vedossa, mitä nyt vähän väsymyksen merkkejä alkoi olla havaittavissa. Päätettiin siis kiukulla jatkaa vielä loppuun asti, että nähdään hieno loppushow, joka oli ohjelmassa puiston sulkemisaikaan. Ensin luultiin että puisto suljetaan kymmeneltä ja myöhemmin selvisi, että sulkemisaika onkin vasta yhdeltätoista. Ajateltiin, että kai tuo loppushow sentään ennen sulkemisaikaa alkaa, mutta se alkoikin vasta oikeasti silloin yhdeltätoista... No, kun oli päätetty jäädä niin jäätiin. Ilta alkoi pikkuhiljaa tummeta ja aika kului suht hyvin laitteisiin jonotellessa.

Yhdeksän aikaan tehtiin vaihto-operaatio: Vilma rattaisiin ja Roope kantoliinaan. Millan virta alkoi loppua kymmenen aikoihin, mutta pienellä kantamisella ja karkki- ja ranskanperunatankkauksella selvittiin loppuun asti. Ja show oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. Ruususen linnaan heijastettiin tarinaa ja tuliefektien lämpö tuntui monen sadan metrin päähän. Vilma ja Roope katselivat omia tarinoitaan unimaailmassa tässä vaiheessa.

Hetkeä ennen illan showta

Kaiken kivan jälkeen oli vielä edessä kävely parkkipaikalle ja onneksi taustalla soi reipas "Aalloissa siis" Arielista, niin jalat jaksoivat Millallakin vielä tepsuttaa tanssahdellen autolle asti. Kahdeltatoista päästiin lähtemän kotimatkalle. Mutta vaikka päivä oli mukava (joskin aika pitkä...) ja paikat hienoja, niin Millakin totesi hyvin: "Vaikka tää onkin isompi, niin Linnanmäki on kivempi, kun siellä on enemmän laitteita". Toisin sanoen vähemmän jonoa ja lyhyemmät välimatkat rulaa.

Paluumatkalla, kun ajeltiin keskellä ohrapeltoja, auton edestä juoksi ketunpoikanen ja pari jänistä. Kuukin möllötti mahtavan suurena ja rauhoitti päivän hulinan jälkeen. Nyt ollaan taas turvassa täällä maaseudun rauhassa. Jalkojen jomotus helpotti seuraavana aamuna ja univelat sain kuitattua parilla päikkäreillä.

Yksi asia jäi pyörimään päähän päivän jälkeen (no ehkä jotain muitakin muistoja...). Mun ja Vilman kanssa Dumbo-laitteessa oli todennäköisesti joku urheilijamies vaimonsa ja lapsensa kanssa. Olivat niin tutunnäköisiä, mutta en millään saa päähäni kuka oli kyseessä. Olen yrittänyt Googlailla julkkisurheilijoita, mutta vielä ei ole selvinnyt... :).

Parhaat palat tiivistettynä viikossa

Äiti ja iskä olivat vierailulla tuossa naapurikämpässä viimeisen viikon ja sinä aikana yritettiin tiivistetysti hakea esille parhaat palat ja tutustua kulinaristisiin nautintoihin kala- ja kasvisnäkökulmasta. Täytetyt kampasimpukat (Saint-Jacques) ovat kyllä hyvä uusi löytö (suoraan kaupan kylmäaltaasta uuniin). Käytännössä kyseessä oli siis kauniissa simpukankuoressa rasvaa, valkosipulia ja pala merenelävää - eihän se voi olla pahaa.

Täytettyjä St Jacques-simpukoita

Lisäksi harjoitettiin perinteistä simpukoiden höyrystämistä valkoviinissä. Tällä kertaa valittiin sinisimpukoiden sijaan 'Amandes de mer' (meren mantelit), jotka olivat järjettömän halpoja (1,95 euroa kilo). Ohjeita kun etsittiin, niissä mainittiin, että ovat rakenteeltaan hieman sitkeämpiä kuin esim. kampasimpukat ( 15,90 kilo) ja tämä piti kyllä paikkansa, mutta hintansa väärtejä olivat ehdottomasti.

Amandes de mer

Perinteiset keitetyt katkaravutkin löysivät tiensä meidän ostoskärryihin ja vatsoihimme tämän viikon aikana. Onnistuin myös tekemään tofu-vuohenjuustopastaa, joka oli Millankin mielestä hyvää...

Katkarapuja suoraan Carrefourin kalatiskistä

Millan nimpparipöytään hommattiin vihdoin leipäkaupan leivoshyllyn päältä pitkään himoittu  kolmen nyrkin kokoinen marenkimöykky. Tiistaina syötiin vielä äitin ja iskän viimeisen illan kunniaksi lettuja herkkusieni-vuohenjuustotäytteellä ja suklaa-mansikka-kermavaahto yhdistelmällä. Nams.

Lauantaina vietin perheen miesväen kanssa shoppailupäivää isossa ostarissa ja täytyy kyllä sanoa, että jotenkin sitä tulee ajaututtua sinne lastenvaateosastolle, vaikka itselleenkin saisi jotain hommata... Olin etukäteen ajatellut, että vihdoin hommaisin itselleni jotain Desigualin kaupasta, mutta epäonnellisen sattuman jälkeen tämä jäi vieläkin toteutumatta. Maanantaina puolestaan tutustuttiin äitimummin ja lasten kanssa toiseen pienempään ostariin. Siellä olikin sopivasti karuselli, jossa hevoset menivät ylös-alas ja tiedän pari tyyppiä meidän perheestä, jotka olivat siitä aika innoissaan.

Sunnuntaina pongasimme uuden linnan tästä lähiseudulta: Le Chateau du Marais. Tässä vähän tunnelmia:

Le Chateau du Marais

Mylly

Pihan lätäköllä oli kokoa ja hullu joutsen pari yritti puolustaa koko allasta molempiin suuntiin...

Tavallaan aika kaunis tapa sanoa, että pääsy kielletty.

Leikkipuiston Örkki-kiipeilyteline

Vanhan autonrenkaan hyötykäyttöä - keinuhevonen

Tämän linnan alueelta löytyi ensimmäinen yleisessä käytössä oleva keinu (siis ihan tavallinenkin tuon hevosen lisäksi). Muissa leikkipuistoissa on ollut vain kiipeilytelineitä ja liukumäkiä. Näillä linnojen tiluksillä käyskentelyjen jälkeen aletaan pikkuhiljaa olla kävelykunnossa Disneylandia ajatellen. Vielä kun kelit vähän lämpenisivät ja sateenuhka vähenisi, niin sieltä meidät löytää... Muuten alkaakin pikku hiljaa olla uusien nähtävyyksien kalasteluhimo jo vähän laantunut ja ihan mielellään käy uudestaan semmosissa paikoissa, missä on ollut mukavaa.

Kielikurssi jatkuu

Vilma oli valinnut minulle äitienpäivälahjaksi kielitaidon kohottamismateriaalia ja samalla saan vähän kiinni paikallisesta kulttuurielämästä ja kansaivälisistä juoruista.

Ja nyt jo hieman opukseen perehtyneenä voin kertoa, että ei hätää, Kristen Stewartilla on kaikki ok Pattisonin kanssa, juorut ohjaajan kanssa uudelleendeittailusta olikin puppua. Oops todistaa sen kuvin :). Ja ilmeisesti Vanessa Paradis rupeaa pääsemään yli erosta Deppin kanssa. Mitäköhän muuta tässä vielä paljastuukaan...

P.S. Täällä saa olla kyllä tarkkana, koska yksi sinihomejuusto, jonka ostin olikin naamioitunut valkohomejuustoksi. Mutta hyvää se oli pitsassa yhtä kaikki.

Arki, pyhä, pyhäarki, mikälie...

Meidän elo alkaa olla asettunut uomiinsa täällä. Maanantaista perjantaihin vietetään arkea, jolloin päivärutiinit ovat hyvin havaittavissa. Erona Suomeen on se, että tytöt ja minä nukutaan vähän myöhempään ja löydetään itsemme monesti aamiaispöydästä istumasta vielä kymmenen aikaan, jos ei ole mitään tähdellistä suunnitelmissa. Aamun Karviset telkkarista loppuu tosin vartin yli kymmenen, joten se toimii välillä motivaattorina aamiaisen loppuunviemiselle vähän nopeammin.
 Aikalailla joka aamu pistän täälläkin pesukoneen hurisemaan (siinä on samassa kuivausrumpu, mikä on aika kätevää...). Aamupäivä touhuillaan yleensä kotona kuka mitäkin, paitsi jos on kauppapäivä. Kahdentoista aikaan syödään lounas, jonka jälkeen tiskikone alkaa hurista ja vaihtelevilla onnistumisilla yritän ottaa Roopen kanssa päikkärit ja tytöt touhuilevat toivottavasti sopuisasti :). Seuraavat ruokailut on neljältä ja seitsemältä. Seitsemään mennessä Harrikin on aina kotiutunut, joten silloin syödään illallista. Monesti on koko kööri kasassa jo neljän välipalallakin. Torstaisin meillä on tyttöjen kanssa siivouspäivä. Muutoin syömisten välit täydentyvät kikatuksesta, riitojen selvittelystä, kakkavaipoista, jokelluksesta, raivailuista, sotkemisista, ulkoleikeistä, kehuista, kielloista eli aika perusarjelta tuntuu. Parasta tässä on se, että ei itse ahdista itseään sillä että yrittäisi saada jotain erityistä aikaiseksi, tulee nautittua enemmän.

Kauppapäivien kannalta on kätevää, että Harri aina tiedottaa meille, milloin on joku pyhäpäivä eivätkä kaupat ole auki. Välillä meidän lähikauppa ei ole auki, mutta isot marketit toitottavat pyhäalennuksistaan. Muuten ns. arkipyhät ei oikein meillä vaikuta mihinkään, koska ne on Harrilla normaaleja koulupäiviä kuitenkin... Tälle viikolle sattui kaksi arkipyhää ja kylän parhaan leipäkaupan ovella oli lappu, että se on sitten kiinni koko viikon. Ensi viikolla päästään taas herkkupatonkien äärelle.

Tänään perheen muulla väellä oli jotain ihmeen salaisuuksia hoideltavana, joten pääsin ihan yksin rilluttelemaan kylille. Suuntasin Harrin vinkkaamaa reittiä näköalapaikalle ja sieltä alas Étréchyyn. Lähtiessäni Chauffourista kirkon kello löi kaksi kertaa ja palatessani maaseudun rauhaan kirkon kello kumautti kolmesti. Tunnin keikka siis.  Peltoaukeilla tuuli niin paljon, että pää tuli varmasti tuuletettua läpikotaisin. Alla päivän tunnelmia.

Keskellä virtaa kylä - Étréchy näköalapaikalta

Pappi Regnaultin toimesta vuonna -49 pystytetty Neitsyt Marialle omistettu pytinki näköalapaikan huipulla

Étréchyn keskustaa

Elämää ruohonjuuritasolla

Pääntuuletuspelto -  koti siintää rypsipeltojen liepeillä

Olen tullut ymmärretyksi ja syönyt baarin

Jihuu! Tänään tapahtui mullistava käänne minun ja ranskan kielen välillä. Asioidessani postissa päästin suustani kokonaisen ranskankielisen lauseen ja se ymmärrettiin heti ensimmäisellä sanomiskerralla. Sain 12 postimerkkiä Suomeen lähetettäviin kortteihin ja kirjeisiin. Jostain syystä esim. patonkikaupassa en ikinä osaa sanoa haluamani patongin nimeä siten, että se ymmärrettäisiin, mutta onneksi osoittelemalla selviää.

Viime lauantaina käytiin tutustumassa Etampesin markkinoihin ja niissä oli vähän enemmän markkinahenkeä Étréchyn toriin verrattuna. Harri hoksasi olennaisen eron espanjalaisiin markkinoihin hyvin eli tuskastuttava helle puuttui ja mittakaava oli paljon pienempi. Torin yhdestä tiskistä löytyneet aivot herättävät keskustelua ruokapöydässä edelleen. Parilla kympillä olisi mukaan lähtenyt myös (elävänä) kukko, kana tai pupu.

Etampes oli mukavan pieni paikka, josta löytyi paljon kivisiä taloja. Kirkot täällä taitaa olla aina isoja. Tässä alla esim. Etampesin keskustan pienemmän kirkon torni. Varsinainen Notre Dame jäi toistaiseksi ikuistamatta.

Kirkko Etampesin keskustassa

Viime viikolla laajennettiin myös tutustumista paikalliseen kalatarjontaan. Arvottiin kaupasta "bar" niminen kala ja kotona selvitettiin, että kyseessä oli ahvenen ja kuhan sukuinen meribrassi. Kala piti itse perata. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja kalamiehen tytön piti katsoa netistä perkausohjeet. Suolaamisen jälkeen pistettiin kala uuniin syötävän kalan määrän maksimoimiseksi (näillä veitsillä fileeraaminen ei olisi tuottanut kummoisia fileitä).

Meribrassi maistui todellakin ahvenelta (tai tyttöjen sanojen  mukaan ukin kalakeittokalalta) ja  hävisi parempiin suihin vilkkaasti. Harri tuli kotiin 10 minuuttia ruokailun alkamisen jälkeen ja jäljellä oli vain ruotoja imeskeltäväksi.

Sunnuntaina harrastettiin vielä kotiseutuun tutustumista kävelyretken muodossa. Yhdessä kohdassa Grande Rue:n varressa on suojatie joka päättyy pöheikköön ja siitä vähän matkan päästä lähtee portaat metsään. Sieltä löytyikin mukava pikku reitti, joka vei meidän edellisen maisemienkatselupaikan luokse.

Metsä :)

Tulppaanit -metsäkukkia?

Näkökulma Étréchyn kylästä

Tällä viikolla hoksasin, että ne pellot joiden vierellä tänne saapuessamme ihmeteltiin, että mitä niissä kasvaa, ovat muuttuneet keltaisiksi. Rypsipeltoja taisivat siis olla.

Reisijumppaa Dourdanissa ja tiskirättijuustoa

Lauantain Pariisi-päivän jälkeen kokeiltiin toisenlaista turisteilua ja lähdettiin tutustumaan Dourdanissa sijaitsevaan 1200-luvulla rakennettuun linnaan. Linnan museo oli valitettavavsti 'ferme' eli suljettu, mutta siihen mitä linnasta oli jäljellä pääsi tutustumaan 1,80 euron pääsymaksulla. Koko paikkakunta ja itse linna oli ihanan rauhallinen ja sopivan kokoinen kiertää pienten lasten kanssa. Linnassa pääsi tutustumaan entiseen tyrmään/ruokavarastoon ja sieltä pääsi kivisiä kierreportaita pitkin kiipeämään tornin huipulle, josta oli hulppeat näkymät. Ylipäätäänkin kohteessa oli paljon portaita, joten rattaiden sijasta kantoliina oli järkevä valinta. Tämä aiheutti miellyttävän reisireenin, mutta nyt ei jalat ollut ihan yhtä setsuuria kuin ekan porrasjumpan jälkeen.

Näkymiä linnan vankitornin huipulta

Tuon tornin lisäksi linnassa pääsi kävelemään vartiotasannetta pitkin sekä laskeutumaan vallihaudan pohjalle. Linnan pihassa kasvoi myös erilaisia yrttejä ja lääkekasveja,joita sai veikkailla ja nuuhkia. Kivimuurin raoista kasvoi ihanasti erilaisia kukkia, jotka puskivat elämään kovalla tahdonvoimalla.

Kirkko linnan vieressä vartiomuurilta katseltuna

Kattomeri vartiomuurilta

Sitten vielä pieni juustopäivitys: Eilen ajattelin eksyä hetkeksi tutusta Camembertistä ja kokeilla jotain muuta randomilla. Tuloksena jääkaapissa on valkohomejuustoa muistuttava hieman löysähkö kiekko, joka haisee ja maistuu likaiselta tiskirätiltä. Ihana gourmetnautinto...Parempi tuuri ensikerralla. Ja se edellinen Camembertin kypsyttäminen jäi puolitiehen, kun juusto hävisi odotellessa parempiin suihin.