Reisijumppaa Dourdanissa ja tiskirättijuustoa

Lauantain Pariisi-päivän jälkeen kokeiltiin toisenlaista turisteilua ja lähdettiin tutustumaan Dourdanissa sijaitsevaan 1200-luvulla rakennettuun linnaan. Linnan museo oli valitettavavsti 'ferme' eli suljettu, mutta siihen mitä linnasta oli jäljellä pääsi tutustumaan 1,80 euron pääsymaksulla. Koko paikkakunta ja itse linna oli ihanan rauhallinen ja sopivan kokoinen kiertää pienten lasten kanssa. Linnassa pääsi tutustumaan entiseen tyrmään/ruokavarastoon ja sieltä pääsi kivisiä kierreportaita pitkin kiipeämään tornin huipulle, josta oli hulppeat näkymät. Ylipäätäänkin kohteessa oli paljon portaita, joten rattaiden sijasta kantoliina oli järkevä valinta. Tämä aiheutti miellyttävän reisireenin, mutta nyt ei jalat ollut ihan yhtä setsuuria kuin ekan porrasjumpan jälkeen.

Näkymiä linnan vankitornin huipulta

Tuon tornin lisäksi linnassa pääsi kävelemään vartiotasannetta pitkin sekä laskeutumaan vallihaudan pohjalle. Linnan pihassa kasvoi myös erilaisia yrttejä ja lääkekasveja,joita sai veikkailla ja nuuhkia. Kivimuurin raoista kasvoi ihanasti erilaisia kukkia, jotka puskivat elämään kovalla tahdonvoimalla.

Kirkko linnan vieressä vartiomuurilta katseltuna

Kattomeri vartiomuurilta

Sitten vielä pieni juustopäivitys: Eilen ajattelin eksyä hetkeksi tutusta Camembertistä ja kokeilla jotain muuta randomilla. Tuloksena jääkaapissa on valkohomejuustoa muistuttava hieman löysähkö kiekko, joka haisee ja maistuu likaiselta tiskirätiltä. Ihana gourmetnautinto...Parempi tuuri ensikerralla. Ja se edellinen Camembertin kypsyttäminen jäi puolitiehen, kun juusto hävisi odotellessa parempiin suihin.

Linnunsilmänäkymä Étréchystä ja pyörähdys Pariisissa

Tällä viikolla kävin lapsukaisten kanssa katsomassa Étréchyn maisemia vähän ylempää. Matkalla keskustasta meille on pieni pysähtymispaikka, josta lähtee luontopolku ylös.

Matkalla on myös pari taulua, jotka kertovat paikan maaperästä tms. mutta niitä en ehtinyt tällä reissulla sen tarkemmin syynätä. Me vain kiipesimme ylös, ihailtiin maisemia ja tultiin alas. Kyseessä oli kaiketi jonkinlainen luonnonsuojelualue, kun polulta ei saanut poiketa (ellei se sitten ollut oman turvallisuuden vuoksi). Ylhäältä olikin huikeat näkymät.

Valitettavasti kylän keskusta jäi puskien taakse piiloon, mutta muuten kelpasi katsella. Roope kantoliinassa itselle tuli kyllä reidet kipeäksi tuosta noususta ja  laskusta. Täytyisi varmaan käydä kiipeilemässä vähän useamminkin...

Toissapäivänä piipahdettiin myös Etampesin eteläpuolella olevassa isossa puistossa, mutta ei tällä kertaa ehditty tutkailla sitä leikkipuiston kiipeilytelineitä pidemmälle. Ilmeisesti jossain päin puistoa olisi myös uima-allas, mutta se tuskin vielä on auki, vaikka olikin kyllä ihan kunnon hellepäivä. Auton mittari näytti auringossa 33 astetta.

Nyt näyttää keli valitettavasti noudattavan sääennustuksia ja viileämpää on tullut tännekin. Uskaltauduttiin kuitenkin Pariisiin, vaikka sadetta oli iltapäivälle luvattu ihan reilusti (sitä ei kuitenkaan tullut). Aamulla kun lähdettiin Pariisin visiitille, auton lämpömittari näytti +7 astetta. Onneksi aurinko lämmitti keliä päivänmittaan sen verran ettei ihan tarvinnut hytistä. Päätettiin tehdä Pariisin reissu julkisilla kulkuneuvoilla, joten jätimme auton Étréchyn asemalle. Paikallisjuna veikin meidät suoraan Eiffel-tornille.

Sieltä jatkettiin metrolla Concorden aukiolle ja käveltiin Louvren puistoa pitkin Louvren lähellä sijaitsevaan mäkkäriin lounaalle... Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa kohti Louvren lasipyramidia.

Sitten taas puistossa sijaitsevien leikkipuiston ja trampoliinien kautta Seinen vartta pitkin kohti Invalidesin juna-asemaa. Koko reissuun saatiin kulumaan yhteensä yhdeksän tuntia ja täytyy kyllä myöntää, että likatkin oli tosi reippaita turisteja,koska kävelyä kertyi kaikesta huolimatta aika paljon. Matkarattaat oli hyvä valinta metroa ja junaa ajatellen. Niiden kantaminen oli huomattavasti normaalirattaita kevyempää portaissa. Roopella reissu menikin mukavasti, kun se näki ensin junan menomatkalla, seuraavan kerran heräsi Louvren mäkkärissä ja viimeisen kerran taas junassa. Pariisi on siis nähty.

Perinteistä ranskalaista ja skandinaavista muotokieltä

Majailemme täällä 50 neliön kodissa, jonka vuokrasimme homeaway-nettipalvelun kautta. Pääkriteereinä meillä oli julkiset yhteydet Harrin koululle Etampesiin ja pyykkikone. Muutama muukin kämppä oli kiikarissa, mutta ne kaatuivat joko hintaan, kielitaidon puutteeseen tai siihen, että jahkailtiin liian pitkään.

Lopulta päädyimme Île de Francen Essonnen alueella Chauffour les Étréchyssä sijaitsevaan kaksioon, kymmenen kilometrin päähän Etampesista. Harrin pyöräkin saatiin pakattua autoon kaikkien muiden tavaroiden taakse, joten koulumatka taittuu mukavasti sillä. Tai ilmeisesti kotiin tullessa viimeisen 2 km:n ylämäki vähän pistää hien pintaan, mutta muuten...

Auto muutamaa kassia vaille kotipihassa Suomessa.

Talossa on yhteensä kolme valmista asuntoa ja yksi vuokrakämppä valmistumassa. Ulkoapäin talossa talossa on perinteistä ranskalainen kiviseinää. Sisältä löytyy tuttua IKEAa.

Näkymä olohuoneen ikkunasta.

Olohuonetta ja keittiön kulmaa.

Talon edessä meillä on oma muutaman neliön kokoinen aidattu pikku piha ja lisäksi talon yleinen piha liukumäkineen on käytössä.

Vuokraisäntä Edgar remontoi naapurissa kämppää isovanhempien visiittiä varten. Joko puuhat on hiljaisia tai sitten täällä toimii seinien osalta äänieristys tosi hyvin, koska remontin ääniä ei ole kuulunut lainkaan. Yläkerrasta kuuluu välillä tuolien jyrähdyksiä, mutta aika vähän laisesti niitäkin. Ainoa melu, joka täällä tulee on lähtöisin meidän omasta väestä (ja sitä riittää) ja vedestä. Suihkuttelu ja vessan vetäminen kuulostaa siltä kuin joku kaataisi ämpärillä vettä lattialle.  

Markkinat, kirppari ja linna

Sunnuntaipäivä kulutettiin tutustumalla ympäröivään elämään. Sunnuntaina aamupäivisin Étréchyssä on markkinapäivä ja ajateltiin käydä tutustumassa millaiset on ranskalaiset markkinat. Mielessä oli espanjalainen hulabaloo, jossa pitkin katuja on kojuja kojun perään. No, ainakin Étréchyssä markkinat oli äkkiä nähty. Tyyli oli pikkupaikan torin henkinen.Yksi koju hedelmiä ja vihanneksia, yksi koju kalaa, yksi koju vaatteita, yksi hillon myyjä ja yksi omenamehun myyjä. Täytynee käydä vielä katsomassa jonkun isomman paikan geimejä myöhemmin.

Étréchyn tori

Samalla reissulla käppäiltiin vähän kylän keskustassa ja testattiin toinen leipäkauppa. Patonki oli hyvin rapsakkaa, mutta ei ihan niin maukasta kuin "kylän parhaassa".

Kyläraitti

Kyläraitin jälkeen vuorossa oli lasten kirpputorin kylän koulun vieressä ja sieltä saatiin saldoksi hame Millalle ja Minni-paita Vilmalle.

Kukkia matkalla kirpparille

Lounaan ja (yli 6 vuotiaiden) päikkäreiden jälkeen lähdettiin vielä tutustumaan Chamaranden linnaan jota mainostettiin mm. erinomaisena piknik-ja vapaa-ajanviettopaikkana ja sitä se kyllä oli.

Sieltä löytyi hurjan paljon nurmikkoa, piknik pöytiä, hevoskärryajelua, pieni leikkipuisto,muutama vuohi ja pari aasia, kävelyreittejä palatsin tiluksilla, lammen ympäri ja joen varsilla.

Puut olivat hienoja vanhuksia. Linnaan itsessään ei päässyt sisälle ja meille jäi vähän auki, että pääseekö sinne koskaan edes sisälle... Mutta ihana paikka oli joka tapauksessa ja aurinkoinen ilma tietysti sopi hyvin tähän kohteeseen :). Kolme tuntia jaksettiin kiertää tiluksia, mutta sitten oli kyllä kaikilla aika reporanka olo. Illalla oli suunnitelmissa myös ravintolaillallinen, mutta se vaihtui koti-illalliseen turnausväsymyksen johdosta.

Patonkia ja Camemberttiä

Melkein viikko tuli täyteen täällä ennen kuin osuin kauppareissulle siten, että leipomo oli auki. Maanantaisin se näytti olevan kiinni ja muinakin päivinä näköjään iltapäivisin neljään asti kiinni. Kävin vuokraemäntämme mukaan "kylän parhaassa" Patisseriessa ja olihan ne sieltä ostetut patongitkin ihan omaa luokkaansa (joskin kaupastakin ostetut on saatu alas). Onneksi leipäkaupassa oli melkoinen jono, joten ehdin tarkkailla paikallisten käyttäytymistä ennen omaa vuoroa. Muuten niin perinteisessä putiikissa oli ihmeellinen kolikkokone, jonne väki syötti maksaessaan kolikoita ja se sylki myös vaihtorahat pihalle. Itse maksoin setelillä ja sain vaihtorahat koneesta. Leipomossa oli myynnissä myös ihanannäköisiä leivoksia ja hervottomia marenkilönttejä.

Muutamia juustojakin on tullut testailtua ja mm. Camembert-juustot on syöty sellaisenaan kaupasta ostettuna. Tänään kuitenkin luettiin netistä, että Camembertin kannattaa antaa kypsyä jonkin aikaa ennen kuin ne syö. Jotkut tykkää vähemmän ja jotkut enemmän kypsytetyistä. Nostettiin nyt yksi Camembert tuohon pöydälle kypsymään ja odottelemaan harmaita pilkkuja.Veikkaisin, että omaan makuun sopii paremmin tuollainen nuori versio, mutta katsotaan josko laikukkaampi, löllösisuksinen olisi sittenkin maukkaampaa...

Ja nyt kun ruokatunnelmissa ollaan, niin täytyy vielä mainita, että onneksi täällä ymmärretään myös tummansuklaan päälle ja sitä on ihan perusmarketissakin kunnon valikoimat. Mmm.

Käsivispilä jatkaa toimintaansa

Nyt oli vatkausvuorossa kääretorttutaikina. Pienellä hiellä ja irvistyksellä sekin saatiin aikaiseksi, joskin se vaati vähän enemmän ponnisteluja kuin valkuaisvaahto... Ajatuksena oli laittaa kääretortun väliin vattuhillon lisäksi myös kermavaahtoa, mutta luomukerma ei ollutkaan täällä vaahtoutuvaa sorttia. Tai siis vaahtoutui se vähän, mutta sitten muuttui voi kökkäreiksi muuttumatta välissä herkulliseksi koossa pysyväksi vaahdoksi... No kermaa ei sitten laitettu. Tulipahan vatkattua. Onneksi oli vähän marsipaania, josta saatiin koristeet päälle. Löydettiin Vilman kanssa kaupasta myös ihqut kynttilät, jotka Milla sommitteli synttärikääretorttunsa päälle. Seuraavaksi huomattiin, että meiltä puuttuu tulentekovälineet. Kynttilöitä ei sitten sytytetty, mutta onneksi kynttilät ehdittiin jo puhallella Suomessa pidetyissä kemuissa. Nyt on herkkuja vatsassa ja makkarista kuuluu iloisia leikin ääniä, kun Monster High:n Draculaura ja Tiri-vauva leikkii sulassa sovussa. Taitaa olla aamupäikkäreiden aika.

Kotirouvan macaronekset

Ollaan muutettu ruokarytmimme paikalliseen aikatauluun, joten syömme illallista ennen nukkumaanmenoa päivällisen sijaan. Tähän asti tarjolla on ollut aina jotain pientä jälkiruokaakin. Kävin lasten kanssa kaupassa ja puolimatkassa kaupan hyllyjä näkökyky oli kaiketi hieman sumentunut. Nappasin paketin macarones leivoksia, kun niistä oli Harrin kanssa ollut puhetta jo Suomessa ja ajattelin, että nyt maistellaan, miltä ne täällä maistuu. Kotona selvisi, että paketissa ei suikaan ollut valmiita leivoksia, vaan ainekset niiden tekemiseen. "Lisäät vain maidon ja pari munanvalkuaista". Sähkövatkain ei tietystikään kuulu vuorka-asunnon varustukseen, joten käsipelillä mentiin. Ehkä vaahto jäi vähän löysäksi tai jotain muuta meni pieleen, mutta leivokset levähtivät jo ennen kuin ehtivät uuniin.

Ne eivät myöskään tahtoneet irrota leivinpaperista. Ulkonäkö ei siis aivan vastannut paketin antamaa mielikuvaa, mutta onneksi maku oli sen verran hyvä, että eivät jääneet mätänemään vaan hävisivät parempiin suihin.

Roskis rupeaa muuten täyttymään, mutta täytyy odotella, että Harri tulee kotiin, kun ei muista mikä on meidän talouden roskalaatikko pihassa... Niitä seisoo siinä vierekkäin neljä melkein samanlaista. Sunnuntaisin kaikkien talouksien pitää roudata erikseen roskalaatikkonsa tienviereen tyhjennettäväksi. Ja maanantaina takaisin. Kätevää.

Ruokaa ja kiihkeää rakkautta

Ensimmäisenä iltana piti tietysti täydentää ruokavarannot ja muut perustarvikkeet. Päätimme ajaa paikalliseen CityMarkettiin eli Carrefouriin. Kaukalokärryjä ei lojunut pitkin aulaa Suomen tyyliin vaan niitä löytyi kahdet, jotka oli lukittuna toisiinsa. Ystävällinen tuote-esittelijä kertoi meille yllättäen englanniksi, että turvamieheltä saa avaimen ja näin kävi. Ajokortti piti jättää pantiksi ja turvamies vakuutteli, että ei sitä koskaan kassalla kysytä, älä murehdi. Vaikka kaikki sujui lopulta ihan hyvin, tuntui pikkuisen liian suurelta prosessilta kärryjen ottamiseksi, että jatkossa saatetaan laittaa autokoppa tavallisiin kärryihin...

Oikeanlaiset ruuat löysivät tiensä kärryihin suht kivuttomasti, tosin espanjan osaamisesta ja arkipäättelystä oli hyötyä. Tällä kertaa ei vielä tartuttu tarjoukseen "Osta 10 patonkia, saat 1 kaupan päälle!". Luomutuotteita oli keräilty mukavasti omiksi saarekkeikseen.  Luomumaito näyttäisi myös täällä sopivan omalle vatsalle, joten aamukaakao on turvattu. Tyttöjen mielestä maito maistui pahalta, mutta tänä aamuna Milla päätti, että se onkin hyvää ja se alkoi kuulemma maistuakin paremmalta :).

Kaupasta lähtiessämme edessämme autokaistalla kaupan pihassa oli auto pysähtynyt eikä mitään sen ympärillä näyttänyt tapahtuvan. Kun ohitimme auton huomasimme parin pussailemassa ja heidän hämmästyneet katseensa "häh, oltiinko jotenkin tiellä". Jotenkin sopii täkäläiseen tyyliin.

Pariisin varpuset aloittavat kuudelta

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa. Linnut aloittivat laulun yhdessä Roopen kanssa kello kuudelta aamulla. Vihdoinkin saa hengähtää. Takana on lähtötohinoiden ja matkustamisen jäljiltä melkoinen väsymys.

Etréchy toivottaa meidät tervetulleiksi kesäisellä kelillä. Omassa pikku pihassa tarkenee hyvin hihattomassa. Maaseudun rauha tuntuu ainakin näin ensimmäisenä päivänä oikealta valinnalta.

Näkymiä 200 metrin päässä kotoa.

Koti-ikävän ja uutuuden jännityksen tuomien soraäänten lomassa tytötkin tuntuvat nauttivat varsinkin siitä, että omaan pihaan (vaikka pieni onkin) saa juosta milloin huvittaa.