Arki, pyhä, pyhäarki, mikälie...

Meidän elo alkaa olla asettunut uomiinsa täällä. Maanantaista perjantaihin vietetään arkea, jolloin päivärutiinit ovat hyvin havaittavissa. Erona Suomeen on se, että tytöt ja minä nukutaan vähän myöhempään ja löydetään itsemme monesti aamiaispöydästä istumasta vielä kymmenen aikaan, jos ei ole mitään tähdellistä suunnitelmissa. Aamun Karviset telkkarista loppuu tosin vartin yli kymmenen, joten se toimii välillä motivaattorina aamiaisen loppuunviemiselle vähän nopeammin.
 Aikalailla joka aamu pistän täälläkin pesukoneen hurisemaan (siinä on samassa kuivausrumpu, mikä on aika kätevää...). Aamupäivä touhuillaan yleensä kotona kuka mitäkin, paitsi jos on kauppapäivä. Kahdentoista aikaan syödään lounas, jonka jälkeen tiskikone alkaa hurista ja vaihtelevilla onnistumisilla yritän ottaa Roopen kanssa päikkärit ja tytöt touhuilevat toivottavasti sopuisasti :). Seuraavat ruokailut on neljältä ja seitsemältä. Seitsemään mennessä Harrikin on aina kotiutunut, joten silloin syödään illallista. Monesti on koko kööri kasassa jo neljän välipalallakin. Torstaisin meillä on tyttöjen kanssa siivouspäivä. Muutoin syömisten välit täydentyvät kikatuksesta, riitojen selvittelystä, kakkavaipoista, jokelluksesta, raivailuista, sotkemisista, ulkoleikeistä, kehuista, kielloista eli aika perusarjelta tuntuu. Parasta tässä on se, että ei itse ahdista itseään sillä että yrittäisi saada jotain erityistä aikaiseksi, tulee nautittua enemmän.

Kauppapäivien kannalta on kätevää, että Harri aina tiedottaa meille, milloin on joku pyhäpäivä eivätkä kaupat ole auki. Välillä meidän lähikauppa ei ole auki, mutta isot marketit toitottavat pyhäalennuksistaan. Muuten ns. arkipyhät ei oikein meillä vaikuta mihinkään, koska ne on Harrilla normaaleja koulupäiviä kuitenkin... Tälle viikolle sattui kaksi arkipyhää ja kylän parhaan leipäkaupan ovella oli lappu, että se on sitten kiinni koko viikon. Ensi viikolla päästään taas herkkupatonkien äärelle.

Tänään perheen muulla väellä oli jotain ihmeen salaisuuksia hoideltavana, joten pääsin ihan yksin rilluttelemaan kylille. Suuntasin Harrin vinkkaamaa reittiä näköalapaikalle ja sieltä alas Étréchyyn. Lähtiessäni Chauffourista kirkon kello löi kaksi kertaa ja palatessani maaseudun rauhaan kirkon kello kumautti kolmesti. Tunnin keikka siis.  Peltoaukeilla tuuli niin paljon, että pää tuli varmasti tuuletettua läpikotaisin. Alla päivän tunnelmia.

Keskellä virtaa kylä - Étréchy näköalapaikalta

Pappi Regnaultin toimesta vuonna -49 pystytetty Neitsyt Marialle omistettu pytinki näköalapaikan huipulla

Étréchyn keskustaa

Elämää ruohonjuuritasolla

Pääntuuletuspelto -  koti siintää rypsipeltojen liepeillä

Olen tullut ymmärretyksi ja syönyt baarin

Jihuu! Tänään tapahtui mullistava käänne minun ja ranskan kielen välillä. Asioidessani postissa päästin suustani kokonaisen ranskankielisen lauseen ja se ymmärrettiin heti ensimmäisellä sanomiskerralla. Sain 12 postimerkkiä Suomeen lähetettäviin kortteihin ja kirjeisiin. Jostain syystä esim. patonkikaupassa en ikinä osaa sanoa haluamani patongin nimeä siten, että se ymmärrettäisiin, mutta onneksi osoittelemalla selviää.

Viime lauantaina käytiin tutustumassa Etampesin markkinoihin ja niissä oli vähän enemmän markkinahenkeä Étréchyn toriin verrattuna. Harri hoksasi olennaisen eron espanjalaisiin markkinoihin hyvin eli tuskastuttava helle puuttui ja mittakaava oli paljon pienempi. Torin yhdestä tiskistä löytyneet aivot herättävät keskustelua ruokapöydässä edelleen. Parilla kympillä olisi mukaan lähtenyt myös (elävänä) kukko, kana tai pupu.

Etampes oli mukavan pieni paikka, josta löytyi paljon kivisiä taloja. Kirkot täällä taitaa olla aina isoja. Tässä alla esim. Etampesin keskustan pienemmän kirkon torni. Varsinainen Notre Dame jäi toistaiseksi ikuistamatta.

Kirkko Etampesin keskustassa

Viime viikolla laajennettiin myös tutustumista paikalliseen kalatarjontaan. Arvottiin kaupasta "bar" niminen kala ja kotona selvitettiin, että kyseessä oli ahvenen ja kuhan sukuinen meribrassi. Kala piti itse perata. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja kalamiehen tytön piti katsoa netistä perkausohjeet. Suolaamisen jälkeen pistettiin kala uuniin syötävän kalan määrän maksimoimiseksi (näillä veitsillä fileeraaminen ei olisi tuottanut kummoisia fileitä).

Meribrassi maistui todellakin ahvenelta (tai tyttöjen sanojen  mukaan ukin kalakeittokalalta) ja  hävisi parempiin suihin vilkkaasti. Harri tuli kotiin 10 minuuttia ruokailun alkamisen jälkeen ja jäljellä oli vain ruotoja imeskeltäväksi.

Sunnuntaina harrastettiin vielä kotiseutuun tutustumista kävelyretken muodossa. Yhdessä kohdassa Grande Rue:n varressa on suojatie joka päättyy pöheikköön ja siitä vähän matkan päästä lähtee portaat metsään. Sieltä löytyikin mukava pikku reitti, joka vei meidän edellisen maisemienkatselupaikan luokse.

Metsä :)

Tulppaanit -metsäkukkia?

Näkökulma Étréchyn kylästä

Tällä viikolla hoksasin, että ne pellot joiden vierellä tänne saapuessamme ihmeteltiin, että mitä niissä kasvaa, ovat muuttuneet keltaisiksi. Rypsipeltoja taisivat siis olla.