Parhaat palat tiivistettynä viikossa

Äiti ja iskä olivat vierailulla tuossa naapurikämpässä viimeisen viikon ja sinä aikana yritettiin tiivistetysti hakea esille parhaat palat ja tutustua kulinaristisiin nautintoihin kala- ja kasvisnäkökulmasta. Täytetyt kampasimpukat (Saint-Jacques) ovat kyllä hyvä uusi löytö (suoraan kaupan kylmäaltaasta uuniin). Käytännössä kyseessä oli siis kauniissa simpukankuoressa rasvaa, valkosipulia ja pala merenelävää - eihän se voi olla pahaa.

Täytettyjä St Jacques-simpukoita

Lisäksi harjoitettiin perinteistä simpukoiden höyrystämistä valkoviinissä. Tällä kertaa valittiin sinisimpukoiden sijaan 'Amandes de mer' (meren mantelit), jotka olivat järjettömän halpoja (1,95 euroa kilo). Ohjeita kun etsittiin, niissä mainittiin, että ovat rakenteeltaan hieman sitkeämpiä kuin esim. kampasimpukat ( 15,90 kilo) ja tämä piti kyllä paikkansa, mutta hintansa väärtejä olivat ehdottomasti.

Amandes de mer

Perinteiset keitetyt katkaravutkin löysivät tiensä meidän ostoskärryihin ja vatsoihimme tämän viikon aikana. Onnistuin myös tekemään tofu-vuohenjuustopastaa, joka oli Millankin mielestä hyvää...

Katkarapuja suoraan Carrefourin kalatiskistä

Millan nimpparipöytään hommattiin vihdoin leipäkaupan leivoshyllyn päältä pitkään himoittu  kolmen nyrkin kokoinen marenkimöykky. Tiistaina syötiin vielä äitin ja iskän viimeisen illan kunniaksi lettuja herkkusieni-vuohenjuustotäytteellä ja suklaa-mansikka-kermavaahto yhdistelmällä. Nams.

Lauantaina vietin perheen miesväen kanssa shoppailupäivää isossa ostarissa ja täytyy kyllä sanoa, että jotenkin sitä tulee ajaututtua sinne lastenvaateosastolle, vaikka itselleenkin saisi jotain hommata... Olin etukäteen ajatellut, että vihdoin hommaisin itselleni jotain Desigualin kaupasta, mutta epäonnellisen sattuman jälkeen tämä jäi vieläkin toteutumatta. Maanantaina puolestaan tutustuttiin äitimummin ja lasten kanssa toiseen pienempään ostariin. Siellä olikin sopivasti karuselli, jossa hevoset menivät ylös-alas ja tiedän pari tyyppiä meidän perheestä, jotka olivat siitä aika innoissaan.

Sunnuntaina pongasimme uuden linnan tästä lähiseudulta: Le Chateau du Marais. Tässä vähän tunnelmia:

Le Chateau du Marais

Mylly

Pihan lätäköllä oli kokoa ja hullu joutsen pari yritti puolustaa koko allasta molempiin suuntiin...

Tavallaan aika kaunis tapa sanoa, että pääsy kielletty.

Leikkipuiston Örkki-kiipeilyteline

Vanhan autonrenkaan hyötykäyttöä - keinuhevonen

Tämän linnan alueelta löytyi ensimmäinen yleisessä käytössä oleva keinu (siis ihan tavallinenkin tuon hevosen lisäksi). Muissa leikkipuistoissa on ollut vain kiipeilytelineitä ja liukumäkiä. Näillä linnojen tiluksillä käyskentelyjen jälkeen aletaan pikkuhiljaa olla kävelykunnossa Disneylandia ajatellen. Vielä kun kelit vähän lämpenisivät ja sateenuhka vähenisi, niin sieltä meidät löytää... Muuten alkaakin pikku hiljaa olla uusien nähtävyyksien kalasteluhimo jo vähän laantunut ja ihan mielellään käy uudestaan semmosissa paikoissa, missä on ollut mukavaa.

Olen tullut ymmärretyksi ja syönyt baarin

Jihuu! Tänään tapahtui mullistava käänne minun ja ranskan kielen välillä. Asioidessani postissa päästin suustani kokonaisen ranskankielisen lauseen ja se ymmärrettiin heti ensimmäisellä sanomiskerralla. Sain 12 postimerkkiä Suomeen lähetettäviin kortteihin ja kirjeisiin. Jostain syystä esim. patonkikaupassa en ikinä osaa sanoa haluamani patongin nimeä siten, että se ymmärrettäisiin, mutta onneksi osoittelemalla selviää.

Viime lauantaina käytiin tutustumassa Etampesin markkinoihin ja niissä oli vähän enemmän markkinahenkeä Étréchyn toriin verrattuna. Harri hoksasi olennaisen eron espanjalaisiin markkinoihin hyvin eli tuskastuttava helle puuttui ja mittakaava oli paljon pienempi. Torin yhdestä tiskistä löytyneet aivot herättävät keskustelua ruokapöydässä edelleen. Parilla kympillä olisi mukaan lähtenyt myös (elävänä) kukko, kana tai pupu.

Etampes oli mukavan pieni paikka, josta löytyi paljon kivisiä taloja. Kirkot täällä taitaa olla aina isoja. Tässä alla esim. Etampesin keskustan pienemmän kirkon torni. Varsinainen Notre Dame jäi toistaiseksi ikuistamatta.

Kirkko Etampesin keskustassa

Viime viikolla laajennettiin myös tutustumista paikalliseen kalatarjontaan. Arvottiin kaupasta "bar" niminen kala ja kotona selvitettiin, että kyseessä oli ahvenen ja kuhan sukuinen meribrassi. Kala piti itse perata. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja kalamiehen tytön piti katsoa netistä perkausohjeet. Suolaamisen jälkeen pistettiin kala uuniin syötävän kalan määrän maksimoimiseksi (näillä veitsillä fileeraaminen ei olisi tuottanut kummoisia fileitä).

Meribrassi maistui todellakin ahvenelta (tai tyttöjen sanojen  mukaan ukin kalakeittokalalta) ja  hävisi parempiin suihin vilkkaasti. Harri tuli kotiin 10 minuuttia ruokailun alkamisen jälkeen ja jäljellä oli vain ruotoja imeskeltäväksi.

Sunnuntaina harrastettiin vielä kotiseutuun tutustumista kävelyretken muodossa. Yhdessä kohdassa Grande Rue:n varressa on suojatie joka päättyy pöheikköön ja siitä vähän matkan päästä lähtee portaat metsään. Sieltä löytyikin mukava pikku reitti, joka vei meidän edellisen maisemienkatselupaikan luokse.

Metsä :)

Tulppaanit -metsäkukkia?

Näkökulma Étréchyn kylästä

Tällä viikolla hoksasin, että ne pellot joiden vierellä tänne saapuessamme ihmeteltiin, että mitä niissä kasvaa, ovat muuttuneet keltaisiksi. Rypsipeltoja taisivat siis olla.