Ollaan muutettu ruokarytmimme paikalliseen aikatauluun, joten syömme illallista ennen nukkumaanmenoa päivällisen sijaan. Tähän asti tarjolla on ollut aina jotain pientä jälkiruokaakin. Kävin lasten kanssa kaupassa ja puolimatkassa kaupan hyllyjä näkökyky oli kaiketi hieman sumentunut. Nappasin paketin macarones leivoksia, kun niistä oli Harrin kanssa ollut puhetta jo Suomessa ja ajattelin, että nyt maistellaan, miltä ne täällä maistuu. Kotona selvisi, että paketissa ei suikaan ollut valmiita leivoksia, vaan ainekset niiden tekemiseen. "Lisäät vain maidon ja pari munanvalkuaista". Sähkövatkain ei tietystikään kuulu vuorka-asunnon varustukseen, joten käsipelillä mentiin. Ehkä vaahto jäi vähän löysäksi tai jotain muuta meni pieleen, mutta leivokset levähtivät jo ennen kuin ehtivät uuniin.
Ne eivät myöskään tahtoneet irrota leivinpaperista. Ulkonäkö ei siis aivan vastannut paketin antamaa mielikuvaa, mutta onneksi maku oli sen verran hyvä, että eivät jääneet mätänemään vaan hävisivät parempiin suihin.
Roskis rupeaa muuten täyttymään, mutta täytyy odotella, että Harri tulee kotiin, kun ei muista mikä on meidän talouden roskalaatikko pihassa... Niitä seisoo siinä vierekkäin neljä melkein samanlaista. Sunnuntaisin kaikkien talouksien pitää roudata erikseen roskalaatikkonsa tienviereen tyhjennettäväksi. Ja maanantaina takaisin. Kätevää.
Ne eivät myöskään tahtoneet irrota leivinpaperista. Ulkonäkö ei siis aivan vastannut paketin antamaa mielikuvaa, mutta onneksi maku oli sen verran hyvä, että eivät jääneet mätänemään vaan hävisivät parempiin suihin.
Roskis rupeaa muuten täyttymään, mutta täytyy odotella, että Harri tulee kotiin, kun ei muista mikä on meidän talouden roskalaatikko pihassa... Niitä seisoo siinä vierekkäin neljä melkein samanlaista. Sunnuntaisin kaikkien talouksien pitää roudata erikseen roskalaatikkonsa tienviereen tyhjennettäväksi. Ja maanantaina takaisin. Kätevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti